Kuinka parantaa ajallista omavaraisuutta

Vyöhykkeen johtohenkilön sanoma

Vanhin Christopher Charles, Iso-Britannia
vyöhykeseitsenkymmen

Yhdistyneessä kuningaskunnassa uusi verovuosi alkaa 6. huhtikuuta. Koska olen eläkkeelle jäänyt talouskonsultti, niin tuolla päivällä on muutakin kuin hengellistä merkitystä. Muistelen valmisteluja, joita tarvittiin asiakkaiden verovastuun minimoimiseksi ja sen varmistamiseksi, että heidän liiketoimensa olivat kunnossa uutta verovuotta varten. Se oli jatkuva prosessi, joka kesti koko vuoden ajan ja edellytti sinnikästä ponnistelua – valmistautumista.

Samalla tavoin ajallinen omavaraisuus edellyttää valmistautumista, eikä se ole kertaluontoinen tapahtuma. Kunpa voisimmekin tehdä lujasti töitä yhtenä päivänä vuodessa ja sitten unohtaa asian seuraavaan vuoteen saakka!

Niin ei voi olla! Ajallinen omavaraisuus, kyky huolehtia itsestämme, perheestämme ja muista, on koko elämän kestävää työtä. Se vaatii ahkeraa työntekoa, rukoilemista, tutkimista ja mietiskelyä. Se vaatii päättäväisyyttä ja kenties eniten uskoa ja itsekuria.

Tässä artikkelissa käsittelen henkilökohtaisia talousasioita, yhtä ajallisen omavaraisuuden osatekijöistä.

Meille sanotaan, että ”jos te olette valmiita, te ette pelkää”. Usko tulee johtajiemme kuuntelemisesta ja heidän innoitettuun arvostelukykyynsä luottamisesta. He neuvovat esimerkiksi välttämään velkaa (tai pääsemään siitä eroon nopeasti) elämällä varojemme mukaan sekä maksamalla kymmenyksemme ja paastouhrimme, jotta Herra voi avata meille taivaan ikkunat.

Olen neuvonut monia taloudellisissa vaikeuksissa olevia jäseniä. Kyse on vähän kuin ruokavalion noudattamisesta. Ihmiset aloittavat sen innokkaina mutta luopuvat siitä niin pian, etteivät he anna sille mahdollisuutta. Harvat ovat soveltaneet käytäntöön heille opetettuja periaatteita niin kauan, että ne alkavat toimia. ”Sinä olet julistanut meille kovia asioita, enemmän kuin me kykenemme kestämään.”

Eräs pieni yritysasiakas menestyi oikein hyvin, mutta johtaja osti 70 000 puntaa maksavan BMW:n vastoin ohjeitani. Olihan hänen naapurillaankin sellainen! Sanoin hänelle, että hän pitäisi hyvin pian autoa itsestäänselvyytenä ja olisi sen johdosta paljon köyhempi. Pian sen jälkeen hän soitti minulle.

 ”Olit oikeassa, Chris”, hän sanoi minulle. ”Se on vain kasa metallia, emmekä nyt pysty maksamaan tässä kuussa velkojamme.”

Yritys meni nurin, ja murheellisinta oli, ettei niin olisi tarvinnut käydä.

Me yritämme säilyttää julkisuuskuvan tekemällä ostoksia mielessämme muiden ihmisten käsitykset meistä!  Kutsun sitä ”ostamiseksi muita ihmisiä varten”. Ylpeydellä, itsetunnon pönkityksellä – miksi sitä sitten halutaankin kutsua – voi olla traagisia seurauksia.

Verratkaa edellä ollutta tapausta portugalilaiseen ”Keljuun Keijoon”, joka tuli Englantiin etsimään työtä. Hän oli parissakymmenissä ja naimisissa. Takasin hänelle hänen ensimmäisen asuntolainansa. Hän teki lujasti töitä, mutta hänen ikätoverinsa pitivät häntä saitana miehenä, suoraan sanoen keljuna. Hän ei koskaan vienyt vaimoaan huvittelemaan tai lähtenyt lomalle tai ostanut lahjoja. Hän vain teki työtä, työtä ja työtä.

Muutamassa vuodessa hän oli maksanut asuntolainansa ja säästänyt rahaa niin paljon, että saattoi palata Portugaliin, rakentaa perheelleen talon ja kaksi asuntoa, jotka hän vuokrasi edelleen. Kun viimeksi kuulin Keijosta, hän oli perustamassa uutta yritystä. ”Kelju Keijo” ei ollutkaan kelju! Hänellä oli näkemys, hän asetti tavoitteita ja teki uhrauksia perheensä turvaksi. Hän osti vain sen, mitä tarvitsi. Hän antoi halujensa odottaa.

Entäpä me? Ostammeko me ”muita ihmisiä varten”? Vai olemmeko me riittävän kärsivällisiä odottamaan, jotta emme joudu velkaan muutoin kuin välttämättömyyksien vuoksi – ehkäpä koulutuksen, asunnon ja vaatimattoman auton – ja silloinkin maksamme velan pois nopeasti? Meidän tulee maksaa kymmenyksemme ja paastouhrimme.  Todistan teille, että Herran siunaukset ovat todellisia, ja me menestymme, jos olemme kuuliaisia. Tiedän sen omasta kokemuksesta.

Jos meillä on jalka sellaisten aineellisten asioiden maailmassa, joihin meillä ei ole varaa, vetäkäämme se nopeasti pois. Laina on vain edellä mainittuja välttämättömyyksiä varten, vaikka sohva kaipaisikin vaihtamista! Päättäkää, mitä haluatte, asettakaa tavoitteita ja suunnitelkaa, kuinka toteutatte toiveenne talousarviota noudattaen. Rukoilkaa ja tehkää työtä sen eteen. Nämä ovat menestyksen ainekset!