Tuo ystävä Hänen luokseen

Vyöhykkeen johtohenkilön sanoma

Vanhin Clifford T. Herbertson, vyöhykeseitsenkymmen Isossa-Britanniassa

Lontoon eteläisen lähetyskentän koordinointineuvostossa (jossa vaarnanjohtajat, lähetysjohtajat ja vyöhykeseitsenkymmen neuvottelevat yhdessä) on perinne aloittaa jokainen kokous katsomalla esitys, joka on täynnä valokuvia kuluneiden kolmen kuukauden aikana kastetuista jäsenistä.  Usein näissä valokuvissa uusi jäsen on pukeutuneena valkoisiin ja seisoo perheenjäsenten, lähetyssaarnaajien ja sen henkilön kanssa, joka on hänet kastanut.

Äskettäisessä kokouksessa etenkin yksi valokuvista sai sydämeni sykähtämään!  Siinä valkoisiin pukeutuneena ja käsivarsi toisen miehen ympärillä oli rakas ystäväni Clive, jonka kanssa muistan seisseeni samankaltaisessa valokuvassa lähes 20 vuotta aiemmin.

Vuonna 1998 lukuisat kokemukset olivat herättäneet Clivessa hengellisen nälän tunteita. Saatuaan Mormonin kirjan työtoverilta hän päätti pyöräillä Sloughin seurakunnan seurakuntakeskukseen ja käydä kirkossa. Hän käveli ovista sisään innokkaana oppimaan.  Piispan tehtävässäni tervehdin Clivea ja ilahduin kuullessani, että hän halusi saada tietoa kirkosta.  Kaksi lähetyssaarnaajaa oli paikalla, ja he pitivät huolta uudesta ystävästään hyvin innokkaasti. Joidenkin vaikeiden päätösten ja merkittävien muutosten jälkeen Clive kastettiin muutamaa viikkoa myöhemmin, ja hän aloitti uskon ja sitoutumisen taipaleen Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsenenä.

Monia vuosia myöhemmin Clive asui eri seurakunnan ja eri vaarnan alueella ja tarttui tilaisuuteen keskustella erään työtoverin kanssa kirkosta. Käytyään ystävänsä kanssa joukon keskusteluja ja tunnettuaan voimakasta innoitusta Clive antoi tälle Mormonin kirjan (johon hän oli kirjoittanut todistuksensa).

Kului jonkin aikaa, ja Clive kuuli paikallisessa seurakunnassaan esityksen vyöhykkeen suunnitelman kolmesta osa-alueesta: ”Tuo ystävä mukaan”, ”Tule hengellisesti ja ajallisesti omavaraiseksi” ja ”Etsi jonkun esivanhemman tiedot”.  Kun Clive istui kuuntelemassa, hänen ajatuksensa kääntyivät hänen ystäväänsä, jolle hän oli antanut Mormonin kirjan. Hän kääntyi vaimonsa puoleen ja sanoi: ”Minulla on ystävä, jonka voin kutsua kirkkoon.”  

Clive toimi tämän innoituksen mukaan ja soitti ystävälleen. Hän kutsui ystävänsä kirkkoon sopien tapaavansa tämän etukäteen parkkipaikalla. Sunnuntai saapui ja niin saapui hänen ystävänsäkin, joka nautti kokouksista ja tunsi itsensä hyvin tervetulleeksi. Ystävä esiteltiin myöhemmin kokoaikaisille lähetyssaarnaajille, jotka opettivat hänelle oppiaiheet.  Voitteko kuvitella Cliven suuren ilon, kun joitakin viikkoja myöhemmin hänen ystävänsä pyysi häntä kastamaan itsensä? Se oli kutsu, jonka Clive otti iloiten vastaan!

Tämä oli se sinä päivänä näkemäni valokuva, joka sykähdytti sydäntäni.

Jeesus on opettanut: ”Ja jos kävisi niin, että te tekisitte työtä koko elinaikanne huutaen parannusta tälle kansalle ja johdattaisitte ainoastaan yhden sielun minun luokseni, kuinka suuri teidän ilonne onkaan hänen kanssansa minun Isäni valtakunnassa!”

Clive tunsi tuota iloa, koska hän noudatti vyöhykkeemme johtokunnan kehotusta ja kutsui ystävänsä tulemaan kirkkoon.  Vaikka hän oli käynyt aiemmin lukuisia keskusteluja evankeliumista ja antanut ystävälleen Mormonin kirjan – kaikki erinomaisia asioita tehtäväksi – suurinta iloa hän koki noudattaessaan Hengen kehotusta ja esittäessään tuon kutsun. Itse kutsu oli niin tärkeä ja välttämätön, että ilman sitä hänen ystävänsä ei ehkä olisi koskaan tullut kirkkoon eikä siten olisi kenties koskaan kokenut kääntymystä Jeesuksen Kristuksen evankeliumiin.

Olen vakuuttunut siitä, että meille jokaiselle annettu innoitettu kutsu – ”Tuo ystävä mukaan” – on kutsu, jonka me kaikki voimme ottaa vastaan ja jonka mukaan me voimme toimia.  Cliven esimerkki on yksi monista, jotka todistavat kutsumisen tuomasta ilosta. Olen sekä nähnyt sellaisia esimerkkejä että kokenut niitä.

Tavoitelkoon meistä jokainen innoitusta havaitaksemme, keille ystävillemme me voisimme esittää kutsun. Ja olkoon meillä uskoa ja sitoutukaamme sitten toimimaan ja kutsumaan, jotta kokisimme tätä samaa iloa.