Tulevaisuuden voima on lasten lukumäärässä

HELSINKI – Rynnäkkö alkaa varhain sunnuntaiaamuna. Lastenvaunuja työntävien äitien armeija lähestyy kaikilta suunnilta eri puolilla Suomea sijaitsevia seurakuntakeskuksia.

Helsingin vaarnan nuoret aikuiset Lauriina Saine (vasemmalla), Panu Reiman, Nekku Saine ja Aino Koponen kokoontuivat Suomenlahden rannalle ennalta valmistelemattomaan toimintaan kauniina syysiltana ennen Helsingin temppelin vihkimistä. Valokuvat Shaun Stahle

Jonna Thomas pysähtyi nauttimaan Helsingin temppelin ilmapiiristä sen vihkimisen jälkeen. Elämä ei ole ollut helppoa hänen kirkkoon liittymisensä jälkeen.

Annika Saarinen johtaa lasten laulua Espoon 1. seurakunnan Alkeisyhdistyksessä. Kirkon voiman mitta Suomessa on lasten lukumäärässä.

Kiinnostava kertomus kiehtoo Henrik Leppästä Espoon 1. seurakunnan Alkeisyhdistyksessä.

Meea Tuominen tutkii keskittyneesti taulua yhteisen tuokion aikana hänen opettajansa Aino Koposen pitäessä oppituntia. Suurten kaupunkien seurakunnissa on aktiiviset, vankat nuoriso-ohjelmat.

Bryce Lewis panee kuvia taululle yhteisen tuokion toiminnassa. Tällaiset näkymät toistuvat Suomen kahden vaarnan 17 Alkeisyhdistyksessä.

Espoon 1. ja 2. seurakunnan seurakuntakeskus. Lastenvaunuja työntävät äidit kokoontuvat samankaltaisiin seurakuntakeskuksiin joka sunnuntai kautta Suomen.

Meea Tuominen tutkii keskittyneesti taulua yhteisen tuokion aikana hänen opettajansa Aino Koposen pitäessä oppituntia. Suurten kaupunkien seurakunnissa on aktiiviset, vankat nuoriso-ohjelmat.

Heitä näkee nousevan busseista tai kävelevän pitkin kauniita puiden reunustamia katuja matkallaan sunnuntaikokouksiin.  Kirkon voiman mitta Suomessa on lasten lukumäärässä.  Suomalaiset rakastavat lapsiaan, ja selvääkin selvemmäksi se käy Helsingin ja Tampereen vaarnojen 17 Alkeisyhdistyksessä.

Yhteiskunnalliset suuntaukset vastaavat Suomessa muiden eurooppalaisten maiden suuntauksia siinä, että nuoret muuttavat työmahdollisuuksien perässä suurempiin kaupunkeihin.  Tampereen vaarnassa, joka perustettiin vuonna 1983, jäsenistö keskittyy Tampereen ja Turun kaupunkeihin.  Nuoret opiskelijavanhemmat hakeutuvat Tampereen 1. ja 2. seurakuntaan, joissa on paljon Alkeisyhdistys-ikäisiä lapsia.  Myös Nuorten Miesten ja Nuorten Naisten ohjelmat ovat näissä seurakunnissa elinvoimaisia.

Jotkut muut seurakunnat ovat vähitellen kuihtuneet. Esimerkiksi aikoinaan kukoistaneessa Hämeenlinnan seurakunnassa, jonne rakennettiin Suomen ensimmäinen kappeli vuonna 1955, on nyt vain 35 aktiivista jäsentä.  Vaikka heitä on lukumääräisesti vähän, heidän todistuksensa on yhä luja.

Tampereen vaarnassa on 1 500 jäsentä, joista noin 400 kahdessa Tampereen seurakunnassa ja toiset 400 kahdessa Turun seurakunnassa.

Koska Suomi on harvaan asuttua maata, pitkät matkat ovat jäsenille tavallisia.  Noin kahden tunnin ajomatkan päässä Tampereelta sijaitsevassa Jyväskylässä on vaarnan pohjoisin seurakunta.  Tämän seurakunnan pyhäjärveläiset jäsenet matkustavat kokouksiin päästäkseen noin 170 kilometriä kumpaankin suuntaan.  Hankaluudesta huolimatta jäsenet tekevät uskollisesti tämän miltei koko päivän vaativan matkan joka viikko.

Kasvu on samanlaista Helsingin vaarnassa, jossa monilapsiset nuoret perheet keskittyvät Helsingin kolmeen ja temppelikaupunki Espoon kahteen seurakuntaan. 

Annika Saarinen johti useaa kymmentä lasta heidän laulaessaan tuttuja Alkeisyhdistyksen lauluja kauniina sunnuntaiaamuna viikko ennen Helsingin temppelin vihkimistä vuoden 2006 lokakuussa.

Tässä runsasmetsäisessä maassa, jossa liikennemerkit tuon tuostakin varoittavat autoilijoita hirvistä, kirkon nuoret viettävät suuren osan kesäpäivistään uimalla lähijärvissä tai menemällä perheen veneellä kalaan.  He roikkuvat puuhun sidotusta köydestä ja heilauttavat itsensä päistikkaa veteen. Talven tultua kukkuloista tulee kelkkamäkiä ja järvistä jääkiekkoareenoita.

"Koko luonto on meidän takapihamme", sanoi Panu Reiman, joka palasi lähetystyöstään Englannista muutama päivä ennen temppelin vihkiäisiä.
Monien muiden kirkon nuorten miesten tavoin Panu suoritti vuoden mittaisen asepalveluksensa ennen lähetystyötä.  Panu palasi opiskelemaan tähtäimessään insinööritutkinto tässä korkean koulutustason yhteiskunnassa, joka on arvioitu yhdeksi maailman teknologisesti edistyneimmistä.

Nuorten naimattomien aikuisten tarpeiden täyttämiseksi on esimerkiksi Tampereelle ja Helsinkiin perustettu toimintakeskuksia osana instituutin ohjelmaa kirkon nuorille naimattomille aikuisille. He kokoontuvat toimintakeskuksiin saamaan hengellistä opetusta ja osallistumaan tervehenkiseen yhdessäolotoimintaan.

Instituutti tarjoaa aktiivisen viikko-ohjelman, johon nuoret naimattomat aikuiset tuovat kirkkoon kuulumattomia ystäviään.  Yksi kohokohdista on vuotuinen pohjoismainen nuorten naimattomien aikuisten konferenssi Tanskassa, Norjassa, Ruotsissa tai Suomessa.

Lauriina Saine on esimerkki nuorten naimattomien aikuisten eloisuudesta.  Innokkaana ja palvelualttiina hän vietti kesän auttaen kambodžalaisessa orpokodissa ennen kuin palasi kotiin opiskeleman biokemiaa Helsingin yliopistossa syksyllä 2006.  Hän liittyi kirkkoon vuonna 2004 ystävystyttyään lähetyssaarnaajiin teini-ikäisenä.  Hänen isänsä torjui hänen ensimmäisen pyyntönsä saada liittyä kirkkoon mutta heltyi vuotta myöhemmin äidin vaikutuksesta, joka myös liittyi. Nyt Lauriina palvelee instituuttineuvostossa ystävänsä Aino Koposen kanssa.

Temppelin vihkiäisiin lokakuussa 2006 osallistui myös Jonna Thomas, nuori naimaton aikuinen, jonka onni kääntyi hänen liityttyään kirkkoon. Jonna, tunnettu pop-laulaja suomalaisessa kulttuurissa, liittyi kirkkoon uransa huipulla.  Sen jälkeen hänen suosionsa on hiipunut. Hän kiinnostui kirkosta kuultuaan lähetyssaarnaajien laulavan Alkeisyhdistyksen lauluja.  Heidän aidon kiinnostuksensa tuloksena hän liittyi kirkkoon vuoden tutkimisen jälkeen.  "Tunsin ylentyväni joka kerta kun puhuin lähetyssaarnaajien kanssa", hän sanoi. Kirkkoon liityttyään hän yllätti ihmisiä säädyllisellä pukeutumistyylillään ja maltillisella asenteellaan. "Toivon näyttäväni hyvää esimerkkiä", hän sanoi istuessaan temppelin ulkopuolella. Koska hän on perheensä ainoa kirkon jäsen ja koska hänen isovanhempansa ovat vankkumattomia omissa uskonkäsityksissään, kirkon jäsenyys ei ole ollut hänelle helppoa.  "Tunnen totuuden enkä voi tehdä toisin.  Sellainen minä nyt olen", hän sanoi.

Mitä tulee kirkon jäseniin Suomessa, kirkko on heidän mielestään vasta alkanut kasvaa.  Jäseniä on nyt kenties vasta 4 500, mutta temppelin siunauksen myötä, joka näyttää pehmentävän sydämiä ja avaavan ovia opetukselle, kirkon jäsenet ovat toiveikkaita kirkon tulevaan kasvuun nähden maassaan.