Ohita päänavigointi

Diakonin usko

Vyöhykkeen johtohenkilön sanoma

DE-FEO-Massimo_200x250.jpg
Vanhin Massimo De Feo Italia vyöhykeseitsenkymmen

Muistan yhä tunteikkaana, kuinka ollessani 12-vuotias seurakunnanjohtajamme kutsui minut toimistoonsa eräänä sunnuntaiaamuna ja sanoi minulle, että Herra halusi, että minut asetetaan diakoniksi.  Muistan sen syvällisen tunteen, jonka koin ajatuksesta, että saisin pappeuden, olisin Herran virallinen edustaja ja valtuutettu toimimaan Hänen nimessään. Tunne oli niin syvällinen, että tunsin Herran todella puhuvan minulle seurakunnanjohtajamme suulla.  Muistan uskoneeni, kun kuulin Herran äänen sanovan lempeästi: ”Tämä on Herran tahto. Juuri Hän puhuu sinulle…” Se oli niin syvällinen tunne, että se muutti sydämeni ikuisiksi ajoiksi.  

Puhuttelun aikana seurakunnanjohtaja selitti, että tärkein asia minulle oli jakaa sakramenttia sunnuntaisin tai auttaa Herraa muulla tavoin tässä mitä pyhimmässä toimituksessa.  Tunsin suurta vastuuta, jonka Herra itse uskoi minulle.  Kun sitten seurakunnanjohtaja pani kätensä pääni päälle asettaakseen minut diakoniksi, tunsin suurta iloa, kun sain valtuuden toimia asiassa, joka oli mitä tärkein Herralle ja minulle.

Muistan yhä, kuinka joka sunnuntaiaamu kävellessäni kirkkoon rukoilin, että minut kutsuttaisiin jakamaan sakramentti ja voisin näin tehdä sen, mitä Herra itse oli minulta pyytänyt, eli auttaa Häntä asiassa, joka oli mitä tärkein Hänelle ja minulle.  Aina kun sitten kuulin nimeni, kun minut muiden ohella kutsuttiin jakamaan sakramenttia, minä ajattelin: ”Herra on vastannut rukoukseeni tänä sunnuntaina jälleen kerran.”  Sillä ei ollut juuri merkitystä, että joka sunnuntai kutsuttiin vain kaksi tai kolme diakonia – aina ne samat.  Minulle sillä ei ollut mitään merkitystä.  Omalla kohdallani sillä ei ollut mitään tekemistä numeroiden tai ihmisjärjen kanssa. Minulle se oli aina Hengen asia.  Tiesin, että juuri Herra kutsui minut, ja minulle se oli joka kerta vastaus rukoukseen, jonka pidin kävellessäni kirkkoon.  Uskoin lujasti, että Hän tarvitsi minua, ymmärtämättä, että sen sijaan minä oikeastaan tarvitsinkin Häntä.  

Pohtiessani näitä muistoja opin kolme periaatetta hengellisestä omavaraisuudesta.

Ensimmäinen on se, että kun me osallistumme sakramenttiin aktiivisesti – joko nauttimalla sen tai jakamalla sen – ja teemme sen vilpittömin sydämin ja vakain aikein, me voimme tuntea elämässämme todellista voimaa, joka koskettaa sydäntämme ja avaa mielemme ja sallii meidän kasvaa hengellisesti.  Tämä erityinen voima on yhteydessä evankeliumin toimituksiin, kuten Vapahtaja opetti: ”Sen tähden sen toimituksissa ilmenee jumalisuuden voima.”1

Joka kerta osallistuessamme evankeliumin toimituksiin, kuten sakramenttiin tai temppelitoimituksiin, me voimme tuntea elämässämme jumalisuuden voiman. Se on todellinen voima, joka uudistaa henkeämme, muuttaa sydäntämme, vahvistaa uskoamme ja auttaa meitä tulemaan hengellisesti omavaraisiksi.  Presidentti Uchtdorf on sanonut:”Evankeliumin perusperiaatteiden mukainen elämä tuo voimaa, lujuutta ja hengellistä omavaraisuutta kaikkien myöhempien aikojen pyhien elämään.”2

Evankeliumin perusperiaatteet ovat tiiviisti yhteydessä toimituksiin, ja joka kerta niihin osallistuessamme me saamme lisää voimaa ja meistä tulee hengellisesti omavaraisempia. 

Toinen oppimani periaate on, että Herran palveleminen, kuten se palvelutyö, jota tein nuorena diakonina, vahvistaa meitä joka kerta vastatessamme Hänen kutsuunsa.  Toisin sanoen mitä enemmän me annamme Herralle, sitä enemmän lujuutta ja voimaa me saamme Häneltä eli mitä enemmän palvelemme, sitä omavaraisempia meistä tulee hengellisesti. 

Lopuksi opin, että usko Jeesukseen Kristukseen on todellakin ensimmäinen voiman periaate. Hän on sanonut: ”Lähestykää minua, niin minä lähestyn teitä.”3    

Evankeliumin perusperiaatteet ovat tiiviisti yhteydessä toimituksiin, ja joka kerta niihin osallistuessamme me saamme lisää voimaa ja meistä tulee hengellisesti omavaraisempia. 

Toinen oppimani periaate on, että Herran palveleminen, kuten se palvelutyö, jota tein nuorena diakonina, vahvistaa meitä joka kerta vastatessamme Hänen kutsuunsa.  Toisin sanoen mitä enemmän me annamme Herralle, sitä enemmän lujuutta ja voimaa me saamme Häneltä eli mitä enemmän palvelemme, sitä omavaraisempia meistä tulee hengellisesti. 

Lopuksi opin, että usko Jeesukseen Kristukseen on todellakin ensimmäinen voiman periaate. Hän on sanonut: 


  1. OL 84:20.

  2. Ks. Dieter F. Uchtdorf, ”Kristuksen kaltaiset ominaisuudet – tuulta siipiemme alle”, Liahona, marraskuu 2005, s. 100. 

  3. OL 88:63.