Ohita päänavigointi

Vanhempien vanhurskas esimerkki

Vanhempien vanhurskas esimerkki

Vyöhykkeen johtohenkilön sanoma


Vanhin Clifford Herbertson, Iso-Britannia
vyöhykeseitsenkymmen
Herbertson_C_200x250.jpg


Mormonin kirjan ensimmäinen jae

”Minä, Nefi, synnyin hyvistä vanhemmista, ja sen tähden minulle opetettiin jonkin verran kaikkea isäni tietämystä” osoittaa selkeästi perheen ja vanhempien tehtävän ja tärkeyden Mormonin kirjassa ja Jeesuksen Kristuksen evankeliumissa. Olen oppinut ja oivaltanut paljon pohtimalla monia Mormonin kirjan esimerkkejä vanhurskaista vanhemmista.

Kun olen lukenut siitä, kuinka Lehi ja Saria hoivasivat, opettivat ja johdattivat lapsiaan, olen pyrkinyt soveltamaan pyhiä kirjoituksia itseeni[1] isän tehtävässäni. Kun vaimoni ja minä olemme miettineet Mormonin kirjan esimerkkejä vanhurskaista vanhemmista, mieleen on tullut lukuisia muita.

Ollessaan yksin metsässä pohtimassa elämäänsä ja tarvetta saada syntinsä anteeksi[2] Enos mietiskeli sanoja, joita hän oli usein kuullut isänsä ”puhuvan iankaikkisesta elämästä ja pyhien ilosta”[3]. Enos tiesi, että hänen isänsä oli vanhurskas mies.[4] Enosin isän Jaakobin vanhurskas esimerkki auttoi merkittävästi Enosia saamaan syntinsä anteeksi.

Moosian kirjassa kerrotaan, kuinka monet kirkon nousevassa polvessa eivät uskoneet profeettojen opetuksiin eivätkä tahtoneet ottaa kastetta, ja niin heistä tuli ”uskonsa puolesta eri kansaa”.[5] Tämä aiheutti suurta ahdistusta ja vaivasi profeetta Almaa ja kuningas Moosiaa. Tilanne vaikeutui entisestään, kun muutamat heidän omista pojistaan ryhtyivät etunenässä johtamaan kirkon vastaista liikettä. Alma nuorempi ja Moosian pojat kokivat suuren ihmeen enkelin ilmestyessä heille, jotta he lopettaisivat kapinointinsa.[6] Tässä vaiheessa näemme jälleen vanhurskaan isä Alman esimerkin. Kun hänen mykkä ja avuton poikansa tuotiin hänen eteensä, hän ”riemuitsi, sillä hän tiesi sen tapahtuneen Jumalan voimasta”[7]. Vanhurskaat vanhemmat vaikuttivat ratkaisevasti siihen, että Alma nuoremmasta ja Moosian pojista tuli uskollisia lähetyssaarnaajia ja johtajia.

Kun urhoollisilta ja uskollisilta ”Helamanin pojilta” kysyttiin, mikä oli heidän uskonsa, rohkeutensa ja voimansa lähde, he sanoivat, että ”heidän äitinsä olivat opettaneet heille, että jos he eivät epäilleet, Jumala pelastaisi heidät”[8]. Heidän urhoollisuutensa on suurenmoinen esimerkki kaikille, eivätkä he epäilleet äitiensä vanhurskautta ja uskoa vaan sanoivat: ”Me emme epäile äitiemme tienneen sitä.”[9]

Nämä ovat vain muutamia Mormonin kirjan esimerkkejä vanhurskaista vanhemmista. Minusta on aina ollut mielenkiintoista, että lukuisissa tilanteissa osa näiden vanhurskaiden vanhempien lapsista on langennut pois vanhempiensa opetuksista ja opastuksesta. Sama tilanne on monilla kirkossa nykyään.

Sellaisissa tilanteissa vanhurskaat vanhemmat – niin Mormonin kirjan aikoina kuin nykyäänkin – pysyvät uskollisina ja kuuliaisina. Alman tavoin he rukoilevat palavasti lastensa hyvinvoinnin puolesta ja pysyvät toiveikkaina sen suhteen, että Enosin tavoin heidän lapsensa huomaisivat alkavansa mietiskellä vanhempiensa opetuksia ja esimerkkiä ja tekisivät välttämättömät muutokset elämässään nauttiakseen jälleen valtakunnan siunauksista.

Presidentti Boyd K. Packer on sanonut:

”Ei ole lainkaan epätavallista, että vastuunsa tuntevat vanhemmat menettävät jonkun lapsistaan joksikin aikaa vaikutteille, joihin he eivät voi vaikuttaa. He tuntevat tuskaa kapinallisten poikiensa tai tyttäriensä vuoksi. He ovat ymmällään siitä, miksi he ovat niin avuttomia, kun he ovat yrittäneet niin kovasti tehdä sen, mitä heidän pitäisi.

Olen vakuuttunut siitä, että nuo pahan vaikutukset poistuvat vielä kerran. – –

Emme voi kyllin korostaa temppeliavioliiton merkitystä, sinetöimistoimituksen sitovaa voimaa ja niihin vaadittavan kelvollisuuden tasovaatimuksia. Kun vanhemmat pitävät liitot, jotka he ovat solmineet temppelin alttarin ääressä, heidän lapsensa on liitetty heihin ikuisesti.”[10]

Vanhurskaiden vanhempien esimerkkiä tarvitaan nykyään yhtä paljon kuin aina ennenkin. Lapsillamme täytyy olla uskolliset, kuuliaiset ja urhoolliset vanhemmat, joihin he voivat turvautua saadakseen apua matkallaan takaisin taivaallisen Isän luo.

 


[1] Ks. 1. Nefi 19:23.

[2] Ks. En. 2.

[3] En. 3.

[4] Ks. En. 1.

[5] Ks. Moosia 26:1–5.

[6] Ks. Moosia 27:8–18.

[7] Moosia 27:20.

[8] Alma 56:47.

[9] Alma 56:48.

[10] Ks. Boyd K. Packer, ”Moraalinen ympäristömme”, Valkeus, heinäkuu 1992, s. 64.